SUNNUNTAIN TUNNELMIA

Eilen oli aivan ihana ilma, joten ripsihuollon jälkeen ei tullut mielenkään lähteä takaisin kotiin vaan sen sijaan lähdin tutkiskelmaan uutta kotikaupunkia! Kolme tuntia vierähti hyvin nopeaa kauniista säästä nauttiessa, ja lopulta päädyinkin espalle juuri sopivasti keskelle ruokatapahtumaa. Kameraa mulla ei valitettavasti juuri tuolloin ollut mukana, joten antaa puhelinkuvien puhua puolestaan. Kaikkien sääntöjen vastaisesti nappasin ensin jätskin kojusta ja vasta sitten aloin miettiä että mä voisin oikeastaan syödäkin jotain! Alun perin oli tarkoitus vain laittaa ruokaa kotona, mutta ensimmäisen Helsinki-viikonlopun kunniaksi mä annoin periksi ja söin nuudeliannoksen, jolla ei ollut hintaa viittä euroa enempää! Jos aasialainen ruoka olisi aina noin halpaa mä en varmaan muuta söisikään... Loppuillan vietinkin sitten yksin kotona koneen ääressä, koska kämppikset olivat kaikki jossakin ja kavereita en ole täältä luonnollisesti vielä löytänyt. Hassua, miten vasta nyt tajuaa, miten paljon muiden seura suhun vaikuttaa. Kotona oli melkein aina joku jolle puhua tai vähintään koira jota rapsuttaa ja käyttää lenkillä - täällä on tainnut mennä helposti päiväkin etten ole puhunut kenellekään muuten kuin puhelimessa. En mä silti ole erakoitumassa tai mitenkään erityisen yksinäinen, kunhan vain pohdiskelin elämää näin tylsyyden tappamiseksi!Untitled Untitled Untitled Untitled

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

karoliina
1997
canon EOS 550D
18-55mm
50mm f/1.8